sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Seuraava luku

Uudet tuulet puhaltaa ja taas on aika lähteä liikkeelle. Uusi Aasian seikkailu lähenee päivä päivältä ja yhtä nopeasti aika Espanjan lämmössä lähenee loppuaan. Enää ei kasvimaalle ole istutettu uusia siemeniä ja tavaroiden karsiminen on vähitellen taas alkanut. Onneksi sitä tavaraa ei ole päässyt kertymään paljoa.

Tämän blogin päivitys on jäänyt työsuunnitelmien ja muiden kiireiden jalkoihin ja nyt, samalla kuin aika Espanjassa loppuu, sulkeutuu tämä blogi lopullisesti. Siirryn Aasian reissun ajaksi takaisin alkuperäisen Snufkins' World  -blogin päivitykseen.

Kiitokset blogin seuraajille ja tervetuloa seuraamaan lokakuussa uutta reppureissuamme Aasiaan: www.snufkinsworld.blogspot.com.

Lämpimin syysterveisin toivotamme kaikille ihanien kirpeiden ja raikkaiden talvipäivien odotusta ja hyvää syksyn jatkoa!


Life is an Adventure!
My life is a book and I am the author.
It is time to turn the page and begin the next chapter.
And the best part is, I have no idea what it will be like!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Turhuutta pohtimassa

Heräsin tänä aamuna löytääkseni keittiöni muurahaisten valloittamana. Vikkelät pienet mustat kuusiraajaiset vilistivät kaikkialla ahkerana etsien herkkupaloja. Kuivaustelineen alaosa, kasvisten idätysprojektini, tiskirätin alla... kaikki mustanaan pieniä otuksia... huokaus...

Siinä siivotessani aloin pohtia elämän tarkoitusta. Minkä vuoksi pienet muurahaiset tekevät niin ahkerasti töitä päivästä toiseen? Ruoka... Mihin kuluu suuri osa eläinten päivästä? Ruoan hankintaan... Mihin luolissa asuneet esi-isämme käyttivät energiansa ja aikansa? Ruoan etsimiseen...Tästä voisi päätellä elämän tarkoituksen olevan Ruoka. Hengissä pysyminen. Selviytyminen. Ihminen ei kovin paljoa eroa muista luomakunnan olennoista. Vai eroaako?

Mutta ihminen kehittyy, ihminen oppii. Ihminen oppi erottamaan maaperästä metalleja, käsittelemään ja muovaamaan niitä. Ihminen oppi viljelemään, käsittelemään kasveja, puita, tekemään paperia. Kaksijalkainen keksi kirjoitustaidon ja keksi elää numeroiden hallitsemassa maailmassa. Ja niinpä ihminen älykkyydessään löysi elämälleen uuden tarkoituksen: Raha.

Maailma kuhisee ihmisiä, toisissa paikoissa mustanaan, niinkuin muurahaiset tänä aamuna keittiössäni. Meidät erottaa muurahaisista kuitenkin kuhinan päämäärä. Ihmiset eivät lakkaamatta etsi ruokaa vaan juoksevat päivästä toiseen hankkimassa rahaa. Ei riitä, että rahaa saa hankittua pysyäkseen hengissä. Ei toki. Sitä pitää olla PALJON. Mitä enemmän, sen parempi.

Rahalla voi OSTAA. Ostaa mitä? No sitä kallista gourmet-ruokaa, josta saat lihotessasi sydänkohtauksen ja diabeteksen. Ja tietenkin lääkkeitä, joilla myrkytät kehosi parantuaksesi epäterveellisistä ruoista. Niitä muotivaatteita, joita ilman et voi elää, koska vain niiden avulla tunnet pääseväsi piireihin. Golf-kerhon ja kuntosaliklubin jäsenyyden, joka takaa sinulle statuksen ja ihailua. Kauneutta purkissa, koska ilman merkkikosmetiikkaa tunnet olevasi ruma. Kuka nyt haluaisi olla vanha, ryppyinen ja ruma?? Rahasta on tullut elämän ehto. Rahalla voit ostaa helppoa elämää, terveyttä, kauneutta, statusta, ihmissuhteita... Kyllähän uutisissa näkee, miten kurjaa elämä ilman rahaa on!

Tässä sitä sitten ollaan. Maailmassa, jossa ihmisten elämää hallitsee, ei ihminen itse, vaan pienet metallin palaset ja paperisilppu. Hassua. Kattilakaappini on täynnä isoja metallin palasia ja kirjahyllyni pursuaa paperia. Minunhan pitäisi olla sen mukaan miljonääri, sillä loppujen lopuksi, raha ei ole yhtään ihmeellisempää. Se on vaan turhaa metallirojua ja paperisilppua. Roskaa, jonka ihminen on nostanut jumalan asemaan. Roskaa, josta ihminen on löytänyt elämälleen tarkoituksen.

Mitä, jos raha ei olisikaan elämän tarkoitus? Jos jonain päivänä huomaat, ettei rahaa voi syödä? Jos se ei toimikaan lääkkeenä sairauksiin? Voitkin pysyä terveenä ja ylläpitää fyysistä kuntoasi ilman kallista klubijäsenyyttä ja kuntosalilaitteita? Mitä jos et olekaan ruma ilman kosmetiikkaa?? Jos vanhuus ei olisikaan sairaus ja rypyt kertoisivat kaunista tarinaa eletystä elämästä stressin sijasta? Jos joku olisikin ystäväsi, rakastaisi sinua, vaikkei pankkitilisi saldo ylittäisi viisinumeroista summaa? Mitä tekisit, jos et joutuisikaan tuhlaamaan koko elämääsi rahan hankintaan?

Lähden kohta lenkille ja aamu-uinnille. Juon ison lasillisen vettä ja menen pellolle poimimaan päivän lounaan. Näillä eväillä jätän teidät pohtimaan oman elämänne tarkoitusta. Ihanaa ja aurinkoista, rakkauden täytteistä sunnuntaipäivää kaikille!  

"Money can't buy life"

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kesää kohti

Olemme vähitelleen siirtyneet yhä enemmän ja enemmän luonnonmukaiseen elämäntapaan. Muutaman kuukauden aikana olen heilunut kuokan kanssa pellolla useampanakin päivänä ja vaikka työ on hidasta ja raskasta, voi tuloksia jo nähdä.

Kurkku ja vesimeloni alkavat työntämään mullasta vahvoja versoja ja esikasvatetut tomaatti, hamppu ja paprika ovat valmiita pellolle istutettavaksi. Salaatti kasvaa runsaana ja pinaatti ja maissi on nekin hyvällä alulla. Jopa mansikat ja erilaiset yrtitkin kukoistaa paljon odotettua eloisampana. Kokeilumielessä istutin myös auringonkukkaa, anista ja kamomillaa. Tähän mennessä ainoa, jonka kanssa on ollut ongelmia, on ananas, joka kieltäytyy juurtumasta, vaikka yrittäisin minkälaisia taikoja! En lannistu. En vielä.

Olen myös alkanut pohtimaan, kannattaako syksyllä enää istutella enempää. Syksyksi suunniteltu matka jo kutittelee siihen malliin menomonossa, että olen alkanut suunnittelemaan maisemanvaihdosta. Jotain täysin uutta, erilaista... Viime aikoina levottomuus on ollut pysyvä seuralainen.

Katolilaisessa Espanjassa pääsiäistä vietetään suurin juhlamenoin, pitkään ja hartaasti. Meillä pääsiäistä ei kuitenkaan vietetä lainkaan, eikä kylän hulinat yllä tänne maaseudulle saakka. Se sopii hyvin, sillä en ymmrrä mitä järkeä on lahdata tuhansia viattomia karitsavauvoja ja mässäillä ylettömästi. Mikään ei oman oikeudentajuni mukaan oikeuta tappamiseen ja moinen väkivaltainen teko ei mielestäni liity millään tavalla juhlimiseen, saatikka rakkauteen ja myötätuntoon. Pääsiäisenä pitäisi juhlia uutta elämää, kevättä. Jos uskonnon nimissä on pakko juhlia ylösnousemusta ja ikuista elämää, niin se tuskin oikeuttaa rikkomaan saman uskonnon yhtä kymmenestä käskystä: Älä tapa.

Sen sijaan meillä tehtiin viime viikolla kunnon kevätsiivous: paksut talviset verhot vaihdettiin ohuempiin kesäisiin ja paksut peitteet pöllytettiin pois sohvilta ja pakattiin siististi odottamaan seuraavaa käyttökertaa. Samalla kodin talviset ruskeat sävyt vaihtuivat pirteämpiin ja räiskyvämpiin kesäväreihin. Koiratkin saivat osansa siivousvimmasta ja saivat kunnon pesun. Allasalueelle tehtiin suursiivous ja lapset pääsivät julistamaan uimakauden avatuksi!

Viime viikkojen kuumat kesäiset päivät vaihtuivat eilen pilviseksi ja tänään alkoi vihdoin pitkään odotettu sade.. Nyt on hyvää aikaa jatkaa kotikouluprojektia, jossa tutustumme eri maiden lasten oloihin ja lasten oikeuksiin. Projektiin liittyy kaikkea mielenkiintoista ja hauskaa: piirtämistä, valokuvausta, tutustumista eri maiden lapsiin ja erilaisiin auttaviin tahoihin ja järjestöihin, sekä aiheeseen liittyvien aineiden kirjoittamista opittujen asioiden pohjalta. Oppimisen lisäksi, on tarkoitus tehdä myös jotain konkreettista. Lasten aihetta käsittelevistä piirroksista painetaan kortteja, ja valokuvista ja aineista kootaan esite, lehti tai jopa pieni kirjanen. Näitä lapset saavat myydä tutuille ja sukulaisille, ja myynnistä saadut tulot lahjoitetaan kokonaisuudessaan jollekin lasten itse valitsemalle kehitysapukohteelle. Tuottoa tuskin tulee paljon, mutta tärkeintä oppimisen ohella on tekemisen ja antamisen ilo. Jakamisen ilo on moninkertainen verrattuna omistamisen iloon.

Ulkona sataa

Avokado on herännyt kevääseen

Citronellassakin on kukat

Mangokin kukkii

Tuhannet appelsiinipuun kukat tuoksuu ihanalle!

Päärynäpuut ovat valkoisena kukista


Kesän uimakausi avattu!

Vegaaninen pääsiäisviikonlopun ruoka: quinoaa ja mustasilmäpapuja pohjoisafrikkalaisittain

Wakamesalaatti on herkkua

Ja vegaaninen jälkkärivaihtoehto pashalle

Rakkautta...

... ja myötätuntoa

Koirat pestiin kesäkuntoon

Marius "Kids4Kids"-projektin parissa. Kesäpäivänä voi opiskella ulkonakin.

Choose learning instead of schooling

torstai 6. maaliskuuta 2014

Kevään kuulumisia - luonnonmukaista elämää


True friends

Paljon odotettu kevät! Lintujen laulua, auringon paistetta, kevätkukkien väriloistoa, lämpöä ja valoa!

Tänään lämpömittari kipusi reippaasti yli Suomen hellelukemien. Sehän tietenkin innosti heti aamusta tekemään iloisen värisen aamiaisen. Aamiaisen jälkeen kaivoin pirteän oranssin kesämekon esiin ja painelin pellolle kääntämään vielä yhden penkin vesimeloneja varten. Pari penkkiä vielä kääntämättä. Niihin tulee kurkkua ja zucchinia. Nam!

Tähän mennessä on istutettu vino pino erilaisia ihania yrttejä: meiramia, oreganoa, basilikaa, rakuunaa, salviaa, kamomillaa, anista, tilliä, ruohosipulia.... ja tietenkin erilaisia kasviksia kuten tomaattia, paprikaa, mansikkaa, varsiselleriä, pinaattia, erilaisia salaatteja, valkosipulia ... Juurekset saavat jäädä kevään jalkoihin! Nyt on aika kasvattaa auringon sateenkaaren väreillä maalaamaa ruokaa!

Yrttimaa on pieni osa isosta kasvimaasta
Ollaan kokonaan siirrytty vegaaniravintoon, pitkälti omavaraiseksi ja gluteenittomaksi, ja ainakin luomulinjalle. Naapurilta saa ostettua avokadoja laatikkokaupalla pilkkahintaan, toinen naapuri lahjoittaa kassikaupalla makeita mandariineja, kolmas antaa kotiinviemisiksi retiisejä. Meiltä saa sitten kananmunia ja appelsiineja vastalahjaksi. Oikeanlaista kaupankäyntiä, mielestäni. Kuka oikeasti tarvitsee mihinkään pieniä pyöreitä teräsnappeja ja värjättyjä paperinpalasia jota kutsutaan rahaksi?! Todellisuudessahan se on vain arvotonta roskaa. Ja juu, kyllä mekin välillä käydään pienessä vihannes-hedelmäkaupassa katsomassa mitä kylän viljelijät ovat sinne vieneet myyntiin ja käytetään silloin sitä turhantärkeää vaihdantavälinettä, mutta kannatan silti ehdottomasti vanhaa hyvää vaihdantataloutta, jossa vaihdannan välineellä oli jotain oikeata ja konkreettista arvoa.

Tänään kuulin jostain Suomessa esitettävästä dokumentista, jossa hollantilainen äiti sai syytteen annettuaan lapselleen vain raakaravintoa. Kaivoin esiin dokumentin trailerin netistä. Siinä joku lääkäritäti selitti lapsen olevan yhtä aliravittu kuin Afrikan nälkäkuoleman partaalla olevat lapset. Juupa juu. Lapsi näytti kyllä varsin terveeltä, pirteältä ja onnelliselta pojalta. Muistui mieleeni, kun joskus kiikutin kaksoset astmalääkärille Suomessa ja lääkäritäti siellä totisena valisti minua, että lapset kuolevat jos eivät saa joka ikinen päivä liharuokaa. Että sillä tavalla. Hyvin nuo näyttävät vielä hengittävän ja jaksavat juostakin aamusta iltaan, vaikka syövät pelkkää vegaaniruokaa ja pääasiassa raaka-ravintoa. Maailma on täynnä pieniä ihmeitä. Astmalääkkeitäkään ei olla enää tarvittu vegaaniruokaan siirtymisen jälkeen. Ja Rebeccan paha atooppinen ihokin on parantunut huomattavasti, kun siirryttiin luonnonmukaisiin menetelmiin.

Sateenkaaren värejä lautaselle: luomua, vegaanista, raakaa ja varmasti terveellistä ja hyvää! 

Tuosta atooppisesta ihosta vähän enemmän. Rebecca kärsi vielä vuosi sitten kamalasta kutinasta ja raapi itsensä verille joka yö. Vähäinenkin hikoilu aiheutti kutinaa ja pitkiä itkuisia öitä. Tyttö raapi päänahkansakin verille öisin.

Tuohon kamalan kutisevaan ihoon, johon lääkärit suuressa viisaudessaan määräsivät kaikenlaisia myrkkyvoiteita (jotka muuten EIVÄT auttaneet), auttoi lopulta yksinkertainen resepti: kookosöljyä, perusvoidetta ja soodaa. Illalla pintaan ja kutinat ovat poissa kuin taikaiskusta! Hyvin nukuttuja öitä ja tytön aurinkoista hymyä aamulla ei voita mikään! Roskiin joutavat mokomat lääkäreiden kortisonit ja muut myrkyt.

Vajaa vuosi sitten mainitsin blogissa tekeväni kemikaalittoman kokeilun hiuksilla. Tulokset olivat aivan mahtavat. Alkuhaparoinnin jälkeen alkoi homma sujua. Ensin hiukset olivat kuin tönkköä heinää ja tuntuivat oudoilta, vaikkei näyttäneetkään kovin pahalta. Hiusharjaan kertyi ihmeellistä töhkää. Ei kovin kivaa. Yöks. Ajattelin jo ensimmäisten kuukausien jälkeen luovuttaa kokonaan. Pesin hiukset pääasiassa suolavedellä ja huuhtelin sitruunalla, mutta se ei tuntunut oikein riittävän. Eniten häiritsi tuo epämiellyttävä töhnä, jota kertyi hiusharjaan. Aloin pesemään hiuksia noin kerran kuussa super-laimennetulla vesi-shampoo-litkulla. Se riitti hyvin. Hiukset eivät rasvoittuneet kuten ennen, töhkää ei kertynyt enää sen jälkeen, kun se ensimmäinen töhkä tuli pestyä pois.

Rebeccan kutisevaan päänahkaan on auttanut shampoon kokonaan pois jättäminen ja itsekin suunnittelen taas siirtyväni kokonaan pois shampoopesuista. Niistä harvoista superlaimennetuistakin. Hiukset pestään sooda-kananmuna-kamomillatee-seoksella ja huuhdellaan huolellisesti ensin vedellä, sitten vielä sitruunavedellä. Pyyhekuiviin hiuksiin levitän tipan kookosöljyä ja voilá! Hiukset ovat ilmavat, täysin takuttomat, puhtaan ja hyvän tuoksuiset! Kerran kuussa laitan vielä illalla kookosöljystä hiuksiin naamion, jonka pesen aamulla. Eipä kutise enää tyttären päänahka ja hiukset ovat ihanat kammata, kun takuista ei ole enää tietoakaan!

Ennen katkeilevat, haaroittuvat ja takkuuntuvat hiukset ovat näin kauniit, helposti kammattavat ja kiiltävät sooda-kananmuna-kamomilla pesun, sitruunahuuhtelun ja kookosöljyn jäljiltä.

Lapset ovat myös aloittaneet joogaamaan aamuisin kanssani. Rebecca innostuneemmin, pojat vähän kankeammin. Ehkä jooga on enemmän "meidän tyttöjen juttu", mutta rauhallinen venyttelyliikunta tekee hyvää pojillekin, niin yritän kannustaa myös pojat aina mukaan.

Meidän kotioppijan taival on myös edistynyt paremmin kuin hyvin. Kaikki seitsemännen luokan koulukirjat on kahlattu läpi, samalla käytiin vahingossa läpi koko yläasteen fysiikan ja kemian kurssit, kun ei huomattu, että koko kurssi oli mahdutettu yhteen kemian ja yhteen fysiikan kirjaan. (Aika suppeat nuo kurssit, täytyy sanoa!!) No -  ei siinä mitään. Kemia ja fysiikka on kuulemma kivaa.

Nyt ollaan sitten alettu tekemään kaikkea muuta kivaa, kun kerran on aikaa. Marius istutti itselleen ihan oman kasvimaan. Muokkasi, lannoitti, istutti ja kasteli. Nyt vaan odotellaan, että retikat alkaa työntämään päätään ylös mullasta.


Kirjahyllystä löydettiin paljon kivaa lisäopiskeluja varten. Koulukirjoista kun ei oikein ole mihinkään muuhun kuin pintapuoliseen sinnepäin suunnilleen -tietoon. Sieltä löytyi Mannerheimin paksu elämänkerta, Mensan älyjumppa joka kehittää loogista ajattelua, Dalai Laman ja Sangharakshitan teoksia vino pino, Hermopistekamppailu -kirja jossa on paljon tietoa anatomiasta. Lisäksi sieltä löytyi paljon ammattikoulukirjoja: Metsäkoulu, lukematon määrä hevostalouskirjoja, Yritysviestinnän ABC, Problematikka, Liiketalouden matematiikka, Asiakaspalvelu ja markkinointi ja paljon muuta kiinnostavaa. Ammattikoulukirjoista löytyy helposti se, mikä on oleellista tietää oikeassa elämässä. Suurin osa on kertausta, mutta jotain uutta ja tarkempaa tietoa niistä löytyy, kuin mitä peruskoulukirjat tarjoavat.

Marius luki myös kaikki seitsemän Narnia-kirjaa, Tolkienin kirjoja, katsoi elokuvan Sinuhe Egyptiläinen (kirjaa ei ollut saatavilla), ja nyt Suomesta odotetaan tuliaisiksi englanninkielisiä novelleja ja Historia- ja Tiede -lehtiä. Kohta aletaan myös etsimään kahdeksannen luokan kirjoja.

Miehen kanssa päätettiin myös, että kaksoset saavat jatkaa Mariuksen jalanjäljissä kotioppijoina. Mitä sitä hyväksi todettua tapaa muuttamaan. Rebecca harjoittelee jo nyt innolla yhteen- ja vähennyslaskua, lukemista ja kirjoittamista. Kevinin innostus ei vielä riitä noihin, mutta poika tekeekin sujuvasti sitten kaiken muun fyysisemmän. Ihan tavalliset kotityöt sujuvat jo hienosti molemmilta: pyykkien nostaminen kuivumaan, sängyn petaaminen, oman huoneen siivous, koirien ruokinta jne.

Tuuliset päivät tuovat mulle aina mieleen Maija Poppasen. Niitä tuulisia päiviä on nyt viime viikkoina riittänytkin. Ja parempaa tuulisen päivän puuhaa ei ole kuin leijan lennätys, tietenkin!


Onneksi välillä aurinkokin lämmittää ihanasti. Uima-allasvesi ei ihan vielä ole uimalämmintä, mutta ehkä jo huhtikuussa sinne uskaltautuu pulahtamaan. Huhtikuuhan on jo ihan lähellä.


Sateisina päivinä on ehtinyt jopa kutomaan ja ompelemaan. Ensimmäisen kerran uskaltauduin kokeilemaan palmikoiden kudontaa. Pakkohan se oli kun sukuun syntyi uusi aarre ja minusta tuli jälleen kerran Grossmama!!! Ihana onnellinen tapahtuma ja sen kunniaksi piti kutoa minikokoiselle tyttöselle unipussi kaikkien palmikoiden kera. Tämmöinen siitä sitten tuli. Kaunis vauva on tyttären tekemä.

Pieni on kaunista: 47cm ja 2750g. 
Kaiken tämän ihanan metelin ja melskeen keskellä olen sentään ehtinyt suunnitella seuraavaa matkaakin. Syksyn suunnitelmiin kuuluu reppureissu Laosiin tai Nepaliin (tai jonnekin muualle...) ja pidemmän tähtäimen suunnitelmissa on vuoden maailmankierros saanut itselleen kilpailijan Cross Africa Roadtrip -vaihtoehdosta. Näen jo mielessäni miten istumme ihanan African savannin laidalla auringonlaskiessa laskemassa kirahveja ja norsuja, jotka rauhassa käyskentelevät ruoanhakumatkallaan. Jää nähtäväksi, kumpi vaihtoehdoista vie voiton.

Siirryn nyt uima-altaan viereen aurinkoon lukemaan vallan mainiota kirjaa, jota hyvä Thaimaassa asuva taitelija-ystäväni minulle suositteli: Theon Matka (by Catherine Clement). Jos vain löydätte kirjan jostain käsiinne, suosittelen lämpimästi lukemaan sen. Aurinkoista ja ihanan lämmintä kevään ja kesän odotusta kaikille blogin lukijoille!


torstai 23. tammikuuta 2014

Sateenkaari lautasella

Mikään ei ole niin helppoa kuin myydä mukavuuden haluiselle, kiireiselle ihmiselle hyvinvointia ja terveyttä purkista. Muutama pilleri päivässä ja elämä kukoistaa! Tämän tosiasian ovat huomanneet myös lääketehtaat, jotka suurella rahalla markkinoivat keinotekoisia vitamiinivalmisteita hyväuskoisille ihmisille.

Totuus pillerien terveysvaikutuksista jää tämän markkinoinnin ulkopuolelle. Kyseessä ei ole mikään muu kuin taas yksi miljoonien dollarien hyvin markkinoitu huijaus.

Vitamiinit valmistetaan kemiallisesti mm. öljystä, kivihiilestä ja nestekaasusta typpihapon, vetyperoksidin ja ammoniakin avulla. Tuloksena saadaan synteettinen vitamiinivalmiste, josta on ihmisen elimistölle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vitamiinit tarvitsevat lukemattomia muita aineita oikeassa suhteessa imeytyäkseen elimistöön. Ilman näitä muita tekijöitä, elimistö ei kykene käyttämään vitamiinia hyödykseen ja vitamiini joko poistuu elimistöstä virtsan mukana tai kerääntyy maksaan kuormittaen sitä ja aiheuttaen useita terveysongelmia. Synteettisten vitamiinien aiheuttamia yleisiä haittavaikutuksia ovat nivel- ja lihaskivut, pahoinvointi, ihottumat, vatsakivut, ruokahalun muutokset ja monet iho-oireet. Toisin kuin luonnolliset vitamiinit, synteettiset vitamiinit aiheuttavat muutoksia hien hajussa ja virtsan värissä poistuessaan elimistöstä vieraana aineena. Vitamiinivalmisteita käytetään myös yleisesti korvaamaan monipuolista ja luonnollisesti terveellistä ruokavaliota.

Vastuussa tästä suuren luokan huijauksesta ovat raha-ahneet lääketehtaat, jotka valmistavat synteettisiä vitamiineja välittämättä niiden todellisista vaikutuksista. Synteettisten vitamiinien positiivista vaikutusta terveyteen ei kyetä todistamaan. Sen vuoksi ne on luokiteltu lisäravinteiksi. Lisäravinteet eivät sisällä lääkkeenomaisia aineita, eikä niitä saa markkinoida terveysvaikutteisina siten, että niiden väitetään ehkäisevän tai parantavan sairauksia. Suomessa uudesta valmisteesta tehdään ainoastaan ilmoitus, jotta se saadaan tuotua kauppoihin kuluttajan ulottuville. Tässä yhteydessä ei tutkita tuotteen turvallisuutta. Tuotteen turvallisuudesta vastaa ainoastaan maahantuoja tai valmistaja, siis sama taho, joka käärii taskuihinsa tuotteesta saatavat tulot.

Ihmisten lisäksi, näiden turhien, terveydelle jopa vaarallisten tuotteiden valmistuksesta kärsivät myös eläimet, joita käytetään eläinkokeissa. Valmistusprosessi kuormittaa lisäksi ympäristöä siinä määrin, että tuotantoa ollaan siirtämässä yhä enemmän halvan tuotannon maihin, joiden lainsäädäntö ei kiinnitä huomiota valmistuksen aiheuttamiin ympäristöongelmiin. Näissä samoissa maissa myös ihmisoikeusrikkomukset ovat arkipäivää. Pelkät pistokokeet tai vakuuttamiset eivät takaa sitä, että ihmisoikeudet tulevat huomioiduksi tuotantoprosessin kaikissa portaissa.

Terveyteen ei ole oikopolkua. Luonnolliset vitamiinit toimivat monimutkaisena kokonaisuutena muiden ravintoaineiden kanssa ja tästä kokonaisuudesta irrallaan, on yksittäinen osa hyödytön. Luonnollinen ravinto sisältää kaikki nämä tarpeelliset osat oikeassa muodossa ja suhteessa. Vain silloin, kun kaikki osat ovat paikoillaan, pystyy ihmisen elimistö hyödyntämään nämä terveydelle tärkeät vitamiinit ja hivenaineet. Kannattaa myös muistaa, että vääränlainen valmistustapa tuhoaa vitamiineja. Liiallinen kuumentaminen ja väärällä tavalla kypsentäminen muuttaa terveellisenkin ruoka-aineen vähentäen sen positiivisia vaikutuksia. Parhaan hyödyn saa tuoreista, luonnollisesti kasvaneista tuotteista.

Monet vanhemmat kantavat huolta lapsista, jotka syövät liian vähän kasviksia. Olen usein huomannut, että lapset nauttivat väreistä lautasellaan (niinkuin minä itsekin) ja syövät kasvikset mieluiten raakana ja sormin. Lämmin ruoka koetaan jostain syystä terveellisemmäksi kuin kylmä, aivan perusteetta. Lautanen, joka on kukkuroillaan ihanan värisiä, raikkaita, tuoreita juureksia ja kasviksia on aivan varmasti monin verroin terveellisempi kuin tuntemattomaksi muhennettu, yliprosessoitu lämmin mössö. 

Kun itse valmistan ruokaa, viereeni usein kiilaa pikkuihmisiä nykimään hihasta ja housun lahkeesta. Huomaan helposti, että ruokaan pilkotut paprikat ja porkkanat ovat kadonneet ennenkuin saan ne pannulle. Aiemmin se harmitti, sitten oivalsin, että lapset ovat joka tapauksessa syöneet saman ruoan eri muodossa. Siinä muodossa, missä se heille maistuu, ja monin verroin terveellisempänä. Nykyään syömmekin paljon raakaravintoa raastettuna, paloiteltuna, liotettuna ja kevyesti idätettynä. Valmistan kokonaisia aterioita pelkästään raaoista tai vain kevyesti kypsennetyistä kasviksista. Tuntuu mukavalta, kun tietää tarkalleen mitä syö, sen sijaan, että lautasella on epämääräisen näköinen väritön ateria, jonka sisältöä, lisäainepitoisuuksia ja ravintoarvoja voi vain arvailla.

Kun seuraavalla kerralla suuntaat kauppaan tai apteekkiin ostamaan vitamiinivalmisteita, suosittelen lämpimästi pillerihyllyn sijasta suuntaamaan sinne, mistä ne aidot ja luonnolliset vitamiinit löytyvät: hedelmä- ja vihannesosastolle. Tuhlaa pillereihin varaamasi rahat ostamalla tuoreita luonnon vitamiinipommeja. Osta hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä naposteluun ja herkkuhetkiin. Pidä niitä aina helposti saatavilla. Pilko vihanneksia ja raasta juureksia lounaaksi, kääri ne suureen salaatinlehteen, koristele tuoreilla yrteillä ja herkuttele väreillä ja tuoreilla mauilla. Nauti ruoanlaitosta. Kokeile. Jos muutos tuntuu liian suurelta, etene pienin askelin. Lisää vähitellen kasvisten määrää ja nauti enemmän kasviksia raakana. Kun lapset kieltäytyvät syömästä keitettyjä parsakaaleja ja porkkanoita, tarjoile ne tuoreena, lautaselle kauniisti ja hauskasti aseteltuna. Anna lasten syödä sormin, maistellen ja kokeillen kaikkea. Tee niin itsekin. Unohda karkkipäivä ja tuhlaa surutta marjoihin ja hedelmiin, niitä herkkuja ei tarvitse lapsilta kieltää koskaan.


Miljoonien dollareiden huijaus.Kumman valitset mielummin?

tiistai 21. tammikuuta 2014

Maidoton juttu

Ihminen luokitellaan nisäkkäiden luokkaan kuuluvien kädellisten lahkon isojen ihmisapinoiden heimoon. Kaikki nisäkkäät ruokkivat syntyneitä poikasia nisien kautta erittyvällä maidolla. Äidinmaidon sisältämät vasta-aineet lisäävät lapsen vastustuskykyä monille taudeille ja äidin maito sisältää kaikki tarpeelliset perusravintoaineet ihmislapselle sopivimmassa muodossa. Maailman terveysjärjestön suositus on jatkaa imetystä vähintään kaksivuotiaaksi. Entä sen jälkeen?

Vaistojaan seuraava nisäkäs siirtyy tietenkin kiinteään ruokaan, kun fysiologinen tarve imetykselle loppuu. Mutta mitä tekeekään kaikessa ylivertainen ihminen? Vain ihminen keksii siirtää imetystehtävän toiselle nisäkkäälle: lehmälle, vuohelle tai lampaalle tai jollekin muulle sopivalle maidontuottajalle. Tästä alkaa niin kutsuttu, nykyään enemmän julkisuutta saanut, maitopropaganda.

Maidossa ei ole d-vitamiinia. Luontainen d-vitamiini poistuu siitä rasvan mukana, jonka vuoksi sitä lisätään maitoon. Kalsiumin lähteenä, useat kasvikset päihittävät maidon mennen tullen. Lehmän maidon kalsiumista imeytyy 32,1 %. Vihreistä lehtivihanneksista kalsiumin imeytyminen on huomattavasti parempaa kuin maidosta, esimerkiksi parsakaalin kalsiumista imeytyy 61,3 % , valkokaalin kalsiumista 49,3 % ja pinaattikiinankaalin (bok choy) kalsiumista 53,8 %. Lehmänmaidon kolesterolimäärät ovat korkeammat kuin ihmisen maidossa. Naudan maitorasva sisältää noin 53 % tyydyttyneitä rasvahappoja. Imeväisikäisen lapsen suolistossa laktoosia hajottava entsyymi pilkkoo maitosokerin eli laktoosin hyvin imeytyvään muotoon. Tämän entsyymin tuotanto lakkaa luonnostaan imeväisiän jälkeen, jolloin maitosokeri aiheuttaa suolistoon jäädessään yleisen vaivan, jota kutsutaan laktoosi-intoleranssiksi. Lehmänmaidosta valmistetun korvikeen on todettu aiheuttavan vauvoille diabetekselle altistavia haimavaurioita. Maidon proteiinit aiheuttavat maitoallegiaa. Lisäksi maidon proteiinit vähentävät elimistön mahdollisuutta käyttää hyväksi kalsiumia. Maito ei myöskään sisällä luustolle tärkeää magnesiumia. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Silti maitoa, jota ihminen ei todellisuudessa tarvitse ja joka aiheuttaa selkeitä terveysriskejä, mainostetaan valtavalla budjetilla terveystuotteena. Samaan aikaan, kun maitoteollisuus tuottaa herkullisia juustoja, maailman hyvinvointivaltioiden väestö kärsii ylipainon aiheuttamista sairauksista. Muita syyllisiä etsitään ja maito jatkaa voittokulkuaan. Siitäkin huolimatta, että maito on ravintona ihmiselle sopimatonta ja turhaa, jopa vaarallista.

Meillä maitoa ei juurikaan kulu, juustoa sitäkin enemmän. Lehmänmaito on jo kauan sitten vaihdettu kasvipohjaisiin valmisteisiin. Nyt olen pyrkinyt tietoisesti vähentämään radikaalisti myös juuston kulutusta. Olen vähitellen huomannut juuston olevan turha herkku sen sijaan, että se olisi tarpeellinen tuote, joka pitäisi korvata jollain. Hyvää ruokaa saa tehtyä ilman juustoa tai juuston korvikkeitakin.

Tänään, niinkuin useimmiten, meillä syötiin luomua, kasviksia omasta maasta ja raakaravintoa. Parasta oman kasvimaan tuotteissa on se, että tietää mitä syö. Ei lisäaineita eikä torjunta-aineita, vaan puhdasta, maukasta ja terveellistä ruokaa.

Oman kasvimaan antimia

Karvaiset kaalimadot tuhosivat parsakaalit aikamoisen tehokkaasti, mutta jättivät sentään meillekin jotain.

Sipulit kasvavat hyvin

Punajuuriakin tulee paljon

Paprikat kärsivät alkutalven kuivuudesta, mutta muutamien sateiden jälkeen ovat alkaneet taas kasvaa

Pinaattikin on lähtenyt kivasti nousemaan sateiden ansiosta

Tilliäkin on istutettu

Minttu nauttii sateista

Tuoretta basilikaa meillä menee paljon. Sitä ei voi koskaan olla liikaa.

Rucola ei kuulu lasten herkkuihin, mutta siitä saa tehtyä ihanan rucolapeston.

Korianteri kuuluu omiin yrttisuosikkeihini

Suomalainen, lehtipersiljaa maukkaampi persilja, kasvaa täälläkin hyvin.

Porkkanaa ei saada riittävästi, mutta maistiaisiksi sentään.

Paprikan lisäksi munakoiso kärsi alkutalven kuivuudesta, mutta on nyt alkanut uudelleen tehdä hedelmää.

Syksyllä istutettu sitruunapuu on alkanut tekemään hedelmiä.

Appelsiinipuut tuottavat myrkyttämättäkin hyvän ja makean sadon

Uusia perunoita tammikuussa

Lounastarpeita kasvimaalta

Sitruunatimjami tuo ruokiin ihanan raikkaan sitruunaisen maun

Manteleista saa reippaasti enemmän kalsiumia kuin maidosta. Lisäksi manteleista, toisin kuin maidosta, saa  magnesiumia. Mantelit sisältävät hyvälaatuista proteiinia ja tyydyttymättömiä rasvoja. Se on superruoka, joka hakkaa maidon mennen tullen.

Liotettua tattaria ja liotettuja pilkottuja manteleita, oman maan kasviksia ja yrttejä, chian siemeniä ja tuoreita vihanneksia.

Lapsillekin maistuva terveellinen lounas. Helppoa, nopeaa ja hyvää.